Ensin muutama sana maanantaista.
Ekaks Make esitteli tekemänsä videon: Äänestäminen kannattaa aina
Tämän videon oli tarkoitus toimia mainoksena ja kutsuna, johon olisimme videoineet lisämaterialia esimerkiksi kuntavaaliehdokkailta. Aikataulumme on kuitenkin nyt niin tiukka, että aikaa videon jatkotyöstölle ei ole.
Sitten siirryimme testaamaan ja kehittämään edellisviikolla hyvin toiminutta ideaa, jossa esiintyjällä /esiintyjillä on oma live-ohjaajansa. Esiintyjä ei siis aloittaessaan esiintymistä tiedä mitä hän tulee tekemään, vaan live-ohjaajan tehtävänä on antaa esiintymisohjeet esiintyjälle.
Pilvi oli edellisviikon harjoituksien pohjalta luonut esityspowerpointin, jota lähdimme käymään läpi.
Kokeilimme ahtaa esityksellistä materiaaliamme puoleen tuntiin. Se osoittautui hankalaksi. Materiaalia oli siis liikaa, mikä on tietenkin positiivinen asia, vaikka aiheuttikin meille päänvaivaa. Sinultaaninen liveohjaus tuntui myös enemmän häiritsevältä kuin hienolta. Näin taidetyö usein etenee. Oivalluksen ja inspiraation kautta perspiraatioon ja väsymykseen, joka johtaa taas uuteen oivallukseen.
Lopulliseen solmuun meidät kuitenkin väänsi teknologia, kun testailimme live-streaming osiota.
Parhaimmillaan työpöydällämme oli: i-pad, nokia n-97, samsung jotain, i-mac...kaikilla näillä laitteilla oli siis periaatteessa mahdollista tehdä live-lähetystä käyttäen: skypeä tai bambuuseria......no, kuva pätki, ääni kaikui ja kaikessa oli haaa-uu-s-kkk-a viive. Kokemus oli, että live-osio on mahdollinen, mutta vaatii paljon esityötä, suunnittelua ja kokeilua. Teknologia osoitti siis itse miksi soveltavan teatterin menetelmät ovat tarpeellisia: niitä käyttämällä kontakti on oikeasti nyt ja tässä. Ja näin viestin mahdolliset vääristymät ovat lähettäjän ja vastaanottajan aiheuttamia ja vastuulla.
Näistä kohtaamisista siirryimmekin täyttämään matkasuunnitelmiamme. Äänen avaus näet matkaa marraskuun alussa Trondheimiin.
Ke 03.10.
Keskiviikko on sujunut esityskäsikirjoituksen ja teemoittamisen merkeissä. Aamupäivällä jakaannuimme kahteen ryhmään, joista toinen työsti esityskäsikirjoitusta ja toinen suunnitteli ja täsmensi tulevaa kiertuettamme.
Ennen lounasta kokoonnuimme yhteen ja jaoimme tuotoksemme.
Tässä lyhyt näyte käsikirjoituksestamme:
Kohtaus 2. /
Draamavirkamiehen roolit
Kansalaispukki: Sinä
oletkin vielä ihan ilman lahjoja. Mutta tästä saat roolin. Laitapa tuo kypärä
päähän. Ja kun sinulla on kypärä päässäsi, muutut asukasillan
fasilitaattoriksi, onko selvä?
Draamavirkamies:
( Innostuneena) Oi ihanaa, kiitos tästä roolista. Lähden
mielelläni uudestaan vaikka Tikkurilaan. Vantaallahan Tikkurilan asemakeskus
tulee muuttamaan kaupunkinäkymää valtavasti, ja on kiinnostavaa saada kuulla
asukkaiden pelkoja ja toiveita tästä.
Kansalaispukki: Nyt
olet kuitenkin menossa Helsingin rakennusviraston tilaamana Kampin aukiolle:
tulet tarvitsemaan kypärää ja jotakin innostavaa ja kutsuvaa roolia, sillä
menet osallistamaan nuorisoa siitä miten Helsingin keskustan opastusjärjestelmää
tulisi kehittää. Sellainen yhtenäinen järjestelmä näet puuttuu.
Draamavirkamies: Kuulostaa
melko mutkikkaalta. Onko pukilla lisätietoa aiheesta?
Pukki katsoo
lahjasäkkiin
Käsikirjoitukseemme on ilmestynyt uusi hahmo, kansalaispukki, jonka yhtenä esikuvana toimi nuuttipukki
Tästä on mielenkiintoista jatkaa.
Tämän kirjasi Riku
